29.9. Etnografia

29.9. Etnografinen tutkimus

Suositeltuja opuksia listattuna linkkeihin.

”Kimmo Vuorisen artikkelista:  Etnografia (ethnography) on laadullinen tutkimusmenetelmä, jota käytetään useilla tieteenaloilla tutkimaan erilaisten yhteisöjen kulttuurisia järjestelmiä. Etnografia ei ole mikään yksittäinen tiedonkeruumenetelmä vaan pikemminkin tutkimuksen tyyli, jossa tavoitteena on ymmärtää ihmisten toimintaa ja sen sisältämiä sosiaalisia merkityksiä tietyssä ympäristössä. Vaikka itse tutkimuksen yksityiskohdat saattavat vaihdella, etnografinen tutkimus sisältää yleensä luonnollisissa olosuhteissa tehtävää periodimaista kenttätyötä sen kulttuurin tai ryhmän parissa, joka on tutkimuksen kohteena. Ajatuksena on tietoinen kohteeseen sisälle meneminen, siihen henkilökohtaisesti tutustuminen, havainnointi ja oppiminen. (Anderson, 1992.)”

1.     Yhteisöjen kulttuuristen järjestelmien tutkimus

Oleellista on se että inhimillinen toiminta, inhimillisten yhteisöjen ilmiöt, instituutiot, rakenteet – inhimillinen ymmärrys ja havainnointi ovat aina merkityksellisiä. Ihmiselle maailma on merkityksellinen ja koetaan merkitysten kautta.

Tämän merkityksellisen todellisuuden tutkimus ei mielestäni vielä erota etnografista menetelmä ja etnografista aineistoa omakseen – kaikki yhteiskuntatieteellinen tutkimus koskee yhteisöjen kulttuurisia järjestelmiä.

Erityistä etnografialle on huomion kohdistaminen käytännön todellisuuteen. Ilmiöitä, rakenteita, toimintaa tarkastellaan käytännön todellisuuden tasolla. Etnografia ei etsi yleistyksiä, vaan pikemmin yleisten periaatteiden käytännöllisiä sovelluksia – mikä on perhe, nuorisokulttuuri jne.

Ja tärkeää etnografisessa tutkimuksessa on ilmiön ymmärtäminen, ja erityisesti sen ymmärtäminen ”sisältä käsin”. Ilmiöitä ei tarkastella ulkoa vaan niihin mennään sisään, etsitään tutkittavien ihmisten omaa tapaa hahmottaa asia.

2.     Tutkijan läsnäolo

Eli oleellista on siis tutkijan läsnäolo tutkimuskohteessaan. Asioita ei tarkastella etäältä, kirjallisista lähteistä saatava tieto ei riitä, vaan on mentävä ilmiön, kulttuurin, kohteen keskelle, asetuttava sille alttiiksi itse.

Samalla tärkeä osa tutkimusta onkin tutkijan oman roolin pohtiminen, millä tavalla tutkija ja tutkimus vaikuttaa ilmiöön itseensä; millä tavalla tutkijan omat käsitykset ja ymmärrys sitä rajaa jne.

3.     Jokapäiväiset tilanteet

Huomion kohdistaminen käytännön todellisuuteen tarkoittaa sitä että kysytään ja tarkastellaan sitä miten jotakin asiaa todella ja käytännössä tehdään – mitä ihmiset tekevät kun he katsovat telkkaria tai kuuntelevat musiikkia, millaisissa tilanteissa, millä konkreettisilla tavoilla; mitä tapahtuu kun musiikkia kuunnellaan?

4.     Tiedon keruu ja tutkimusasetelma

Perustavaa on aina oma havainto, omaan läsnäoloon ja havaintoihin perustuva aineisto.

Lisänä käytetään luonnollisesti muuta aineistoa, kirjallista, erilaista taustamateriaalia jne.

Etnografisessa tutkimuksessa tutkimusasetelma on usein ennalta määräämätön, täsmentyy tutkimuksen myötä. Samoin tutkimusongelma voi määrittyä ja täsmentyä tutkimuksen kuluessa. ” Etnografisille tutkimuksille on tyypillistä se, että tutkimussuunnitelmat ovat yleensä aluksi väljiä ja kiinteytyvät ajan myötä. Usein varsinaiset tutkimuskysymyksetkin muotoutuvat vasta, kun tutkija on seurannut tutkittavaa kohdetta jo jonkin aikaa. Tällä varmistutaan siitä, että kysymykset ovat relevantteja kohteeseen nähden ja kasvaisivat yhteisön sisältä päin.”

Erittäin tärkeää etnografisessa tutkimuksessa on aineiston keruuseen ja tutkimuksen tekoon liittyvä monipuolinen dokumentaatio.

5.     Dokumentaatio

Pidä tutkimuspäiväkirjaa – ota kuvia – kerää erilaista aineistoa. Koska tutkija on itse läsnä ja osallisena, on tärkeää dokumentoida millä tavalla ja mitä aineistoa on kerätty, miten tutkimusongelma hahmottuu ja täsmentyy.

6.     Teoria ja reflektio

Juuri siksi että etnografia tuo tutkijan keskelle arkitodellisuutta ja osalliseksi tutkimuskohdetta, etnografiseen tutkimukseen liittyy luonnollisella tavalla myös ilmiön, aineiston, tutkimuksen teon teoreettinen hahmottaminen.